Kantatila Torrossa

Torron Marttilan sukuhaaran ja tilan syntyhistoriasta

Akaan-Sipilän sukukartan mukaan Sipilän talon isäntäparille Heikki Heikinpoika (1807-1883) ja Katariina Sakariaantytär (1812-1890) syntyi kuusi lasta, joista neljä kuoli jo nuorena, vain yksi poika ja tytär jatkoi sukua; Juho Kustaa Heikinpoika jäi luonnollisesti pitämään taloa. Tytär Matilda Mariana Heikintytär avoitui vuonna 1881 Urjalasta kotoisin olevan Johan Axelssonin kanssa ja muuttivat seuraavana vuonna Tammelan Torron kylään Marttilan sotilasvirkataloon vuokraviljelijaemännäksi ja -isännäksi. Lapsia heille syntyi neljä. Vuoteen 2000 mennessä heillä on kaikkiaan 75 jälkeläistä. Marttian sukuhaarasta voidaan puhua siksi, että isäntäpari otti sukunimekseen talon mukaan Marttila. Isännän etunimi vaihtui asiakirjoissakin suomalaisittain Juho Akselinpojaksi. 

Aivan kuin Matildaa ja Juhoa voidaan kutsua sukuhaaran kantavanhemmiksi voidaan Marttilan taloa kutsua sukuhaaran kantatilaksi. Juho Akselinpojan tekemä vuokrasopimus Torron Marttilan virkatalosta eli puustellista löytyy Kansallisarkistosta; Asuntohallitus/ Virkataloasiakirjat/ Torro/ Kansio 767. Asiakirja on laadittu sekä ruotsiksi että suomeksi verraten kankealla virkakielellä ja varustettu sinetein. Seuraavassa se on esitetty lyhenneltynä.

"Sotilastoimikunta Keisarillinen Suomen Senaatti Talous-Osastossa tekee teittävksi,e ttä Torro Marttilan munsterkirjoittajan puustelli ...on pidetyssä julkisessa huutokaupassa tarjottu viidenkymmenen vuoden arennille eli vuokralle, ja Keisarillinen Senaatti hyväksi nähnyt suostua työnjohtaja Juha Akselinpojan tekemään arentitaroukseen, nimittäin kahdeksankolmatta (28) tynnyriin kahteenkymmeneen (20)  kappana jyviä kultakin uodelta, kymmenen prosentin lisäyksellä siihen yhdenkolmatta, ja vieläkin kymmenen prosentin lisäyksellä alkuperäisestä summasta yhdenneljättä arentivuoden alusta; niin on Sotliastoimikunnan tullut, Keisrillisen Suomen Senaatin samassa antaman määräyksen mukaan Juho Akselinpojan kanssa tehdä ja rakentaa seuraava arentikontrahti". (vuokraaika) 14.3.1882-14.3.1932 (päivätty) 28.5.1881.

Sopimuksen ensimmäisten kymmenen vuoden omavelkaiset takaajat olivat: "Rusthållaren Alfred Henriksson Moukola Simolan rusthollin kolmanneksn omiaja Taipaleen kylästä Akaan pitäjästä ja Bonden Karl Axelsson Laurila puolen Laurilan omistaja skattehemman Sotkian kylästä Akkas socken". Seuraavat takaajat olivatkin jo Torron kylästä; rustitilalliset Antti Antinpoika Mänki ja Matti Kallenpoika änki. 

Rentitarjouksen oli jättänyt useampi. Juho Akselinpojan tarjous oli kolmanneksi korkein, mutta "hän oli mies parhaassa iässä ja pystyisi vuokran maksamaan", toteisivat valitsijat. 

Vuokrasopimusta viranomaisten toimesta valvottiin noin viiden vuoden välein. Muun muassa 8.5.1909 pidetyssä katselmuksessa todettiin, että talo on "kaikin puolin kunnollisesti hoidettu ja hallittu". Asiakirjan mukaan tuolloin talossa oli 24 lehmää, 5 hiehoa ja sonni sekä kuusi hevosta, 18 lammasta, 3 sikaa ja 4 kanaa. Maito kirnuttiin kotona voiksi. Viljaa oli seuraavasti; 4,2 hl nisua, 115,0 hl rukiita, 23,0 hl ohria, 300,0 hl kauroja, 4,0 hl herneitä, 190 hl perunoita, 130 kg pellavia, 68.000kg kylvöheinää (huom. ei luonnon heinää!). 

Tammelan kunnan historia-kirjassa on Marttilan talon isännät lueteltu vuodesta 1539 lähtien. Kruunulle tila siirtyi rykmentin kirjurin virkataloksi 1600-luvun puolivälissä. Juho Akselinpoika olin ensimmäinen vuokralainen. Tuolloin kirjurinlesken jälkeen puustelli oli huonossa kunnossa, kuten tarkastajat totesivat. 

Torron kylän historiasta

Torron kylä syntyi suuren suon laitamille eläen syntyvaihettaan 1500-luvun alussa. Maakirjan mukaan 1539 Torrolla oli jo kuusi tilaa, mutta ne eivät ysyneet samoina, vaan toisia katosi ja uusia muodostui. Tilojen lukumäärä oli vielä 1800-luvun lopullakin kuusi.

Vielä 1900-luvun alkupuolellakin kylä eli sijainnistaan johtuen eristettynä muusta pitäjästä suuren osan vuotta. Yhteydet Tammelan kirkolle olivat välissä olevan Torronsuon johdosta huonommat kuin Somerolle. Kylästä kehittyi omanlaisensa yhdyskunta. Kylässä oli vauraita taloja ja pieniä torppia, joissa asui kiinnostavia persoonallisuuksia. Sähkövalo siellä oli napapurikyliä aikaisemmin. Torrolla oli oma kirkko ja hautausmaa, johon kyläläiset vielä tänä päivänäkin haudataan. Marttilan suvun hautakiviä siellä on useita.

Kieltolain aikaan kylän kautta kulki kuulun pirtupaikkakunnan Someron suunnalta tulevien salakuljettajien ajoreitti, ja heidän nopeakulkuisten ajoneuvojensa kuultiin usein öiseen aikaan pärräävän Torron mutkaisella kyläraitilla. Ammuskelukin kuului tuolloin asiaan poliisien suorittaessa omaa työtään.

Vanhojen poikien tiukka päätös ryhtyä naimalakkoon 1930-luvulla oli näännyttää koko Torron kylän sukupuuttoon. Tämä kuuluisuutta saanut lakko sai alkunsa Selkälän Vihtorista, jolta oli jäänyt rippukoulu käymättä ja myös naimisiin pääsemättä. Sisuuntuneena epäonnistuneisiin naimapuuhiinsa hän keräsi ympärilleen koko joukon kylän vanhooja poikia naimalakkoon. Kylässä oli kolmisenkymmentä vanhaa poikaa ja kaikki nämä Vihtori sai liittymäännaimalakkoisten ikiomana klubiin. Klubilaisten säännöt olivat tiukat, kielsivät jopa puhumasta naisille. Vihtorin luona kokoonnuttiin, Maijaa pelattiin ja taidettiin naukkujakin ottaa, mutta naisia ei harrastettu. Niin kovat olivat säännöt, ettei kylän raitilla saanut edes puhua naisille. Eikä poikien naimalakko ollut mikään hetken päähänpisto. Se piti. Tietäähän sen, mitä pienessä kylässä tapahtuu, kun Tapakurun kolme, Keskipompun, monen talon kaksi ja vielä useamman talon yksi vanhapoika eivät ole naisia huomaavinaankaan. Naimaikäiset tytöt tietenkin muuttivat muualle ja talot siirtyivät sukuulaisten haltuun.

Lähde: Akaan Sipilän suku -kirja