Uusi isäntä taloon vuonna 1802: Heikki Andersin-/ Antinpoika Björnklo

Jorma Sipilä
10.06.2017

 

                             HEIKKI ANDERSIN- /ANTINPOIKA BJÖRNKLO

                                    SEKÄ HÄNEN SUKUHISTORIAANSA

 

Heikki Antinpoika Sääksmäen Jutikkalasta ja Sipilän eli Pormestarin talon leskeksi jäänyt emäntä Kaisa Yrjöntytär vihittiin 1.7.1802. Kaisan edellinen aviomies oli Antti Mikonpoika Urjalasta. Hän oli Loukeelan kylän Seppälän talon poika. Vihkiminen oli suoritettu 1786. Antti oli kuitenkin kuollut 24.12.1800. Pariskunta oli lapseton. Kaisan vanhemmat, Yrjö Yrjönpoika ja Pirkko Pietarintytär elivät vielä, mutta talo oli luovutettu Antti Mikonpojalle ja Kaisalle vuonna 1792.

Taloon tarvittiin siis uusi isäntä ja tämä oli Heikki Antinpoika Sääksmäen Jutikkalasta.

Heikki oli syntynyt 13.1.1770 Sääksmäen Jutikkalassa ja kastettu 15.1.. Isän kohdalla on merkintä ”okänd Henrik” ja Äiti on Anna Henriksdotter, siis Anna Heikintytär.  Annasta en juurikaan ole löytänyt tietoja. Jutikkalassa hän ei kuitenkaan asunut, ei ennen Henrikin syntymää eikä sen jälkeenkään. Hän oli syntynyt 1748 Tarttilan kylän Sakaisten talossa ja myöhemmin, eli vuonna 1777, hänet vihittiin renki Juho Eerikinpojan kanssa.

Suomen Sukuhistoriallisen Yhdistyksen (SSHY) sivuille on tallennettu digitaalisina suurin osa tallessa olevista seurakuntien rippikirjoista. Sääksmäen Seurakunnan rippikirjassa vuosilta 1780 -1785 sivulta ”Judikala Alodial Säteri, Herskapen” (eli Jutikkalan Perintösäteri, herrasväki) on vain kaksi nimeä: Luutnantti Anders Blåfield s. 1739 ja Henrik oäkta, siis avioton, ja syntymävuosi 1770. Henrik /Heikki oli siis otettu kartanoon asumaan.

Seuraavassa rippikirjassa 1786 -1780 luutnantti, myöhemmin kapteeni Anders Blåfield on naimisissa, vaimo on Henrika Sofia Löfving Orimattilasta. Häät olivat vuonna 1783.  Heikki on nyt siirretty palvelusväen sivulle merkinnällä ”dreng Henrik oäkta”.

Seuraavassa rippikirjassa 1792 -1797 Heikki on edelleen palvelusväen sivulla, mutta merkintä on ”dreng Henrik Andersson o.ä. Biörnklo” Lisäksi on tehty merkintä abdikatiosta, joka tarkoittaa perinnöttömäksi tekemistä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että Anders Blåfield on tunnustanut Heikin pojakseen kuitenkin samalla tehden hänet perinnöttömäksi (niin omaisuuden kuin sukunimen osalta). Voitaisiin ehkä ajatella, että Björnklo oli tarkoitettu sukunimeksi koska Henrik ei Blåfieldiä saanut käyttää. Akaan seurakunnassa sitä ei ilmeisesti alkuun noteerattu sillä Björnklo esiintyy rippikirjassa vasta vuonna 1821.

Kaisa Yrjöntytär ja Heikki Antinpoika Björnklo saivat kaksi lasta: Greta Liisan, s. 4.5.1804 ja Heikki Heikinpojan s. 1.2.1807. Heikki Andersinpoika Björnklo kuoli vuonna 1824. Pormestarin eli Sipilän taloa piti leski Kaisa kuolemaansa vuonna 1829 asti. Poika Heikki Heikinpoika on merkitty isännäksi vuodesta 1832 alkaen.

 

 

                                                   BLÅFIELD -SUKU

Blåfield- suku on vanhin Suomessa aateloitu aatelissuku. Ruotsi-Suomen valtionhoitaja Sten Sture vanhempi kirjoittaa 12.11.1476 Turun linnassa antamassaan aateliskirjassa myöntäneensä kirjan (..gifver mehdh dette mit öpnee breff honom och förröde hans rätta ächta Barn och afkomma friheet och frälsse som andre Riddare och Svänner  her i Rijket..) Bengt Jönssonille sen uskollisuuden ja avuliaisuuden (trohet och tjänstvillighet) johdosta, jota tämä oli osoittanut hänelle ja Ruotsin valtakunnalle.

Bengt Jönsson oli ”landsfougde i söderfinne” eli, ei suinkaan Etelä-Suomen, vaan eteläisen Varsinais-Suomen maavouti. Bengtille aatelissäätyyn pääsy olikin tärkeää, jotta hän voisi hallita vaimonsa perintönä haltuunsa saamaa rälssitilaa. Rälssitiloja eli verovapaudesta vapautettuja maatiloja saivat omistaa vain aateliset. Myöhemmin Bengt Jönsson mainitaan ”aseenkantajaksi” (väpnare). Hän oli aatelinen ja rälssimies käytännössä, mutta aatelisnimen virallinen kirjaaminen piti tehdä Tukholman ritarihuoneessa ja sinne hän ei koskaan matkustanut.

Tämä kirjaaminen eli ”introdusointi” tapahtui vasta v. 1636, jolloin silloinen Saustilan isäntä Ivar Gustafsson Blåfield matkusti Tukholmaan osallistumaan holhoojanallituksen koolle kutsumaan valiokuntakokoukseen (utskottsmöte) edustamaan Turun läänin aatelistoa mukanaan kuuden rälssitilallisen valtakirjat.  

Suku vaikutti pitkään Varsinais-Suomessa, jossa sen omistukseen olivat avioliittojen kautta tulleet mm. Liesniemen ja Saustilan rälssitilat Sauvossa.  Meitä kiinnostaa eniten niin ikään Sauvossa  sijaitsevan Dickarbölen tilan omistaja Lorentz Blåfield (k.1696) ja hänen puolisonsa Anna-Maria Sabelstjärna (k. 1706). Heidän poikansa Erik (1654-1700) solmi avioliiton vuonna 1689 Catharina Hufvunsköldin kanssa. Catharinan isä, kapteeniluutnantti Göran Hufvudsköld, omisti Reitniemen tilan Sauvossa , Frillansin tilan Perniössä sekä Jutikkalan tilan Sääksmäellä ja hänen kuolemansa jälkeen leski jakoi omaisuuden niin, että tytär Catharina (siis käytännössä puoliso Erik Blåfield) sai Hafverkallion (Haverinkallion) tilan sekä osuuden Jutikkalasta. Erik perheineen asui Haverinkalliossa.

Erik, kuoli Inkerinmaalla Tuiterin pappilassa vuonna 1700. Hän palveli luutnanttina Porin jalkaväkirykmentissä ja lienee ollut Kaarle XII joukoissa ja mukana Narvan taistelussa. Ei ole tiedossa kuoliko hän taistelussa saamiinsa vammoihin vai sairauteen. Haverinkallion peri vanhin poika Carl Johan, joka joutui vangiksi Pultavalla 1709 ja palasi sotavankeudesta vasta vuonna 1722. Suuren Pohjan sodan jälkeinen rauha oli solmittu 1721 Uudessakaupungissa. Erik Blåfieldin toinen poika Henrik (1687- 1749) oli myöskin palannut sodasta. Hän oli palvellut Porin Rykmentissä kersanttina ja viimeksi Henkivartiokaartissa (Livgardet till fot) varusmestarina. Hän erosi armeijan palveluksesta luutnanttina.

Kapteeniluutnantti Göran Hufvudsköldin poika, Erik Hufvudsköld oli perinnön jaossa saanut suurimman osuuden Jutikkalan kartanosta. Hän myi tilan vuonna 1720 Gustaf Johan von Birckholtzille.  Henrik Blåfield ei tätä hyväksynyt vaan lähti 1927 Jutikkalaan penäämään isän (tai äidin) -perintöään kartanosta.  Tapaamisesta kehittyi ikimuistoinen ja siitä ovat kirjoittaneet Sakari Topelius kirjassaan ”Finland framställt i Teckningar” (1852) ja Lauri Pohjanpää novellikokoelmassaan ”Voitto ja muita kertomuksia” (1944). Novellin nimi on ”Henrik Blåfeldin kihlaus”. Molemmat ovat kertomuksia eivätkä kaikki detaljit ole aivan kohdallaan, mutta lopputulos kylläkin oli: von Birckholtz ehdotti Henrikille naimakauppaa tyttärensä, 13- vuotiaan Eva Catharinan kanssa jolloin hän lahjoittaisi tälle koko Jutikkalan tilan. Kihlajaisia vietettiin ja avioliitto solmittiin 31.3.1728. He saivat 12 lasta, jotka kaikki elivät aikuisiksi. Lapset avioituivat ja muuttivat kuka minnekin ja kartano jäi lopulta Andersin omistukseen.

Anders Blåfield syntyi Jutikkalassa Henrik Blåfieldin ja Eva Catharina von Birckholtzin  kymmenentenä lapsena 29.11.1741. Hän lähti sotilasuralle liittyen värvättynä Hessensteinin Rykmenttiin (Hessensteinska Regiment) vuonna 1759. Tämä oli Göteborgissa asemapaikkaansa pitävä, värvätyistä sotilaista koostuva rykmentti, jonka muutama komppania oli sijoitettu ns. Pommerin Sodan (1756-1763) aikana Loviisaan.  Tämän jälkeen Anders palveli Uudenmaan Jalkaväkirykmentissä vuodesta 1760. Ensin hänen sotilasarvonsa oli ”förare”, (huoltoaliupseeri) ja vuoden 1765 alusta kersantti. Vänrikiksi hänet ylennettiin 1772, luutnantiksi 1779 ja kapteeniksi 1786. Hän erosi palveluksesta 30.5.1787 ja kuoli Jutikkalassa 1.12.1803. Hänen puolisonsa oli Sofia Henrika Löwing Orimattilasta, Ruhan kartanosta, jossa vihkiminen oli suoritettu 28.11.1783. Heillä ollut lapsia. Andersilla siis kuitenkin oli poika, 1770 syntynyt Henrik /Heikki, Anna Heikintyttären kanssa.

 

 

                                           HUFVUDSKÖLD -SUKU

Rälssimies Henrik Tasainen, joka omisti Kerttulan tilan Raisiossa, solmi noin 1550 toisen avioliiton Agnes Henriksdotterin kanssa, joka myös oli leski ja omisti puolet Jutikkalan kartanoa. Agnes oli Vuolteen rälssisukua. Heidän poikansa Göran Henriksson Stråbock omisti edelleen tämän puoliskon Jutikkalasta ja tämän poika, rälssimies Henrik Göransson (k. 1619) samoin.

Viimeksi mainitun poika Göran Henriksson aateloitiin Hufvudsköldiksi vuonna1650 ”eftersom hans far och farfar varit av adel”. Göran Hufvudsköld osti toisenkin puoliskon Jutikkalasta ja siis omisti koko tilan. Hän omisti myös Raitniemen tilan Sauvossa ja Frillansin tilan Perniössä. Sotilasarvoltaan hän oli kapteeniluutnantti (komppaniassa käytetty sotilasarvo maavoimissa) ja haavoittui useita kertoja sodassa. Hän kuoli v. 1672

Göran Hufvudsköldillä ja tämän vaimolla Katariina Carpelanilla oli kaksi poikaa ja kaksi tytärtä. Kamarijunkkari Erik Hufvudsköld, joka myi enemmistöosuutensa Jutikkalasta Gustaf von Birckholtzille v. 1720 ja Göran Hufvudsköld, joka kuoli 1704. Hänen perikunta myi osuutensa Jutikkalasta von Birckholtzille v. 1725. Toinen tytär Catharina oli naimisissa Erik Blåfieldin kanssa, joka tätä kautta sai myös osuuden Jutikkalasta.

 

 

                                            VON BIRCKHOLTZ -SUKU

Von Birckholtz oli vanha Brandenburgilainen aatelissuku. Ensimmäinen Ruotsin valtakuntaan muuttanut suvun edustaja noin vuonna 1590 oli Hieronymus von Birckholtz. Hänet nimitettiin hovijunkkariksi Kaarle -herttuan hoviin Tukholmaan. Hän oli kyvykäs mies, joka hoiti merkittäviä diplomaatti- ym. tehtäviä hovin valtuuttamana.

Hieronymus solmi avioliiton Anna Flemingin kanssa. Tähänkin avioliittoon liittyy tarina: Hieronymus sai epäkiitollisen tehtävän viedä kovasanaisia viestejä Kaarle-herttualta Suomen mahtimiehelle Klaus Flemingille ja joutui tämän epäsuosioon. Kun Hieronymus vielä rakastui Klaus Flemingin veljen tyttäreen Annaan, heitätti Fleming Hieronymuksen omistamansa Yläneen kartanon vankityrmään. Klaus Fleming oli orvoksi jääneen Annan huoltaja. Kaunis Anna tuli kuitenkin salaa yöllä ja vapautti rakastettunsa ja he pakenivat yhdessä Ruotsiin ja julkistivat kihlauksensa. Tapahtumista on Santeri Ingman (Ivalo) kirjoittanut ”Romeo ja Julia” -aiheisen romaanin nimeltä Anna Fleming, joka ilmestyi 1898.

Anna oli rikas perijätär sillä hänen isänsä oli Klaus Flemingin vanhempi veli Joakim joka omisti suuria maa-alueita Suomessa. Joakim oli solminut avioliiton syyskuussa 1561 porvarin tyttären, kuvankauniin Agda ”Charitas” Persdotterin (1537-1570) kanssa, joka oli kuningas Erik XIV:n rakastajatar (ns. frilla) ennen Kaarina Maununtytärtä. Agda oli synnyttänyt Erikille kaksi (tai kolme) tytärtä. Joakim kaatui Liivinmaalla pian Annan syntymän jälkeen vuonna 1563.

Avioliiton Hieronymus ja Anna solmivat vasta 1597 Klaus Flemingin kuoltua. Heille oli kuitenkin syntynyt poika vuonna 1595, joka myös sai nimen Hieronymus. Vuonna 1598 heille syntyi tytär. Mutta Anna kuoli pian tämän jälkeen. Hieronymus solmi uuden avioliiton Uriana Hundin kanssa 1608.

Hieronymus nuorempi (k. n.1639), joka oli arvoltaan hovijunkkari ja myöhemmin asessori Turun hovioikeudessa sai pojan nimeltä Gustaf, joka kaatui taistelussa kapteenin arvoisena v. 1643. Tämän poika, komppanian varustemestari Johan Fredrik, joka omisti Kouvalan tilan Hauholla, solmi avioliiton serkkunsa Kristiina Katariina von Birckholtzin kanssa. Heidän poikansa Gustaf Johan von Birckholtz oli opiskellut Turun yliopistossa ja hänen ammatikseen mainitaan sihteeri. Hän oli kuitenkin syntymästään saakka huononäköinen ja vanhempana ehkä täysin sokea. Tuskin hän koskaan oli sihteerinä toiminut. Sen sijaan hän omisti vanhempiensa jälkeen Kouvalan tilan. Vuonna 1720 hän osti suurimman osan Jutikkalan tilasta ja v. 1725 loputkin.

Gustaf von Birckholtz vihittiin vuonna 1700 Beata Maria Sölfverarmin kanssa. Heille syntyi yksi lapsi, tytär, Eva Catharina vuonna 1714.

 

 

                                               SÖLFVERARM -SUKU

Sölfverarm -suvun historia on erikoinen. Kuningas Kaarle IX myönsi Puolan sodan aikana Kirkholman taistelun (1605) jälkeen vuonna 1606 useille sotilaille rälssikirjan.

Jon Eriksson Södermannlandin läänistä ilmoittautui Tukholman Ritarihuoneella 1634 rälssikirjan ja teettämänsä vaakunan kera ja hänet hyväksyttiin aatelisluetteloon numerolla 232 ja aatelisnimellä Sölfverarm. Hänellä oli poika, Påvel Jonsson Sölfverarm, joka everstiluutnanttina kaatui 1637 Loitzin taistelussa, eikä hänellä ollut perillisiä. Näin ollen suku sammui.

Mutta ei sammunutkaan. Samalla kerralla kun Kaarle IX myönsi Jon Erikssonille rälssikirjan, hän myönsi niitä siis useammille. Kaikissa rälssikirjoissa oli sama vaakunan kuvaus (sini-keltainen jaettu vaakunakilpi, jossa hopeoitu aseistettu käsivarsi, kypärässä kaksi hopeoitua oinaan sarvea ja kolme kruunua). Eräs rälssikirjan saaneista oli ratsumies, sittemmin vouti eri puolella suomea ja Heinolan alilakimies Erik Mikaelsson, joka hankki omistukseensa Mielittylän säteritilan, Rantasalmella

Tämän poika Mikael Eriksson (1627-1691) ilmoittautui vuonna 1650 Tukholman ritarihuoneella aatelissäätyyn nimellä Sölfverarm, esittäen isänsä saaman myöntökirjan vaakunakuvauksineen.  Hänen vaatimustaan ei hyväksytty. Mikael kuitenkin katsoi tulleensa aateliseksi ja suku käytti tästä lähtien nimeä Sölfverarm. Mikael kuoli ilman miespuolista perillistä.

Mikaelin veljen poika Henrik Adolf Sölfverarm (s. 1653) omisti äitinsä perintönä Kokkilan ja Skyttälän tilat Hauholla. Tämän toisen aviopuolison, Mary Göösin, äiti oli Ingeborg von Birckholtz.

Tätä kautta ehkä Henrikin tytär (ensimmäisestä avioliitosta) Beata Maria tutustui Gustaf Johan von Birckholtziin, jonka kanssa sitten solmi avioliiton v. 1700. Heidän tyttärensä Eva Catharina syntyi vuonna 1714.

Sölfverarmit hyväksyttiin lopulta Tukholman ritarihuoneella aatelisiksi 1760- luvulla. Tämä tapahtui niin, että yllä mainittu Henrik Adolf (syntynyt 1653) merkittiin 1637 kuolleen Påvel Silfverarmin pojaksi (poika siis syntyi 16 vuotta isän kuoleman jälkeen) !!

 

 

                                     JUTIKKALAN KARTANON LOPPUVAIHEET

Anders Blåfieldin kuoltua 1803 ilman rintaperillistä leski Sofia palasi synnyinkotiinsa Ruhan kartanoon Orimattilaan. Jutikkalan kartanon omisti lukuisa määrä Andersin sisaruksia ja näiden lapsia ja lopulta sen lunasti Anders Blåfieldin veljenpoika, kihlakunnan tuomari Karl Johan Blåfield. Jutikkalan kartanon rakennukset paloivat vuonna1838. Uusien rakennusten tekeminen kävi kalliiksi ja Blåfieldin suku joutui kartanosta luopumaan vuonna 1872.

Sen osti pakkohuutokaupassa rusthollari Fredrik Takkula Huittisista ja muutti nimensä Jutikkalaksi. Hänen poikansa Kaarle Fredrik muutti nimensä Rinteeksi. Tämän vanhin poika Ossian Rinne omisti kartanon vuodesta 1923 kuolemaansa asti 1979. Ossianin veli Eino muutti nimensä takaisin Jutikkalaksi ja hänestä tuli tunnettu historian tutkija ja akateemikko (kuoli 2005)

Ossian Rinne myi kartanon pellot. Puisto sekä rakennukset siirtyivät hänen kuoltuaan kartanomuseota ylläpitävälle säätiölle.

 

 

 

Pääasislliset lähteet:

Sääksmäen seurakunnan rippikirjat
Martti Blåfield (toimittanut): Blåfield 525
Frälsesläkter i Finland intill Stora Ofreden
www.adelsvapen.com
www.genvagar.nu
Yrjänä Kotivuori: Ylioppilasmatrikkeli 1640-1856 verkkojulkaisu 2005
Martti Strangin sukututkimus www.Strang.ch/suku/Fleming